keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Seinäjoki Kr

Viikonloppuna oltiin Mossen kanssa näyttelyssä pitkästä aikaa. Ihanaa oli kun ei tarvinnut lähteä kauas vaan näyttely oli täällä kotopuolessa. Tuomarina oli hollantilainen Jos Dekker. Mukava tuomari kaikinpuolin. Jutteli koiralle ja oli iloinen ja rento.
Mosse seisoi hyvin ja antoi tutkia hienosti. Liikkuminen ei sujunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, matossa oli Mosselle niin paljon hajuja että poika olisi mielummin jäänyt tutkimaan niitä. Myös se oli hieman ongelmallista että koko lattia ei ollut yhtä suurta mattoa vaan lattiaan oli teipattu käytävämattoja. Mosse onnistui sitten monta kertaa astumaan ohi matosta ja luistelemaan liukkaalla lattialla. Tuomari oli ehdottomasti "kurkuttamista" vastaan eli koiran piti kulkea täysin löysällä taluttimella. Normaalisti Mosse kulkeekin, vaan nyt sitä oli pakko vähän kiskoa hajuilta mukaan ja siitä tuomari huomautti heti. No onneksi toinen rinki sujui ihan löysällä narulla.




Mulla ei taaskaan ollut mitään odotuksia, sillä olin googletellut tuomaria etukäteen ja kaikkien mielipide oli se että tuomari tykkää pienikokoisista ja Mossehan ei mikään ihan pieni poika ole. Karva kuitenkin oli nyt pitkästä aikaa melko optimi joten avoimin mielin ekaa kertaa avoimeen luokkaan.

Tuomari tykkäsi Mossesta kovasti. Luonnetta kehui sataan kertaan. Mosse kyllä näyttikin parhaat puolensa kun oikeen heilutti häntää kun tuomari kopeloi. Ja arvostelu tulee tässä:

"Big boy. Nice prop. in head & body. Well chiselled head. Nice ear carriage. Lovely eye. Strong bite. Good front. Very nice body & topline. Lovely expression. Can move ok, could be firmer in front. Good hard coat condition. Lovely temperament."

Tällä arvostelulla irtosi ERI, SA, Sert & ROP! Ja ei muuta kun kohti ryhmäkehää!



Ryhmäkehässä tuomarina oli samainen Jos Dekker. Mietin ensin jäädäänkö ryhmiin vai ei, mutta koska kotimatka oli lyhyt niin päätin että mennään edes harjoituksen kannalta. Mainetta ja kunniaa ei saatu mutta hyvä mieli jäi. Esiarvostelussa tuomari ei tutkinut enää Mossea mutta kävi erikseen kiittelemässä Mossen hyvää käytöstä ja kertoi tulleensa hyvin onnelliseksi Mossen hyvästä luonteesta!



Mosse sai palkinnoksi lahjakortteja, koska ajattelin että niillä saadaan koiralle jotain pokaaleja mukavampaa ja muistoksi jäisi kuitenkin ruusukkeet. Mosse sai valita findogsilta itselleen lelun ja herkut. Kolmannella lahjakortilla ostettiin karva-alusta sängyn alle. Mosse tykkää nukkua nykyään sängyn alla ja kyynärät on taas alkaneet kulua kovasta lattiasta.



Yhtä sertiä vielä kaivataan. Mihinkään näyttelyyn ei olla tällä hetkellä ilmottu eikä tämän vuoden puolella olla menossakaan. Alkuvuodesta jatketaan taas näyttelytouhuja!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Irtokoira ja korvatulehdus

Noin kuukausi sitten sain tai oikeastaan jouduin näkemään miten hienosti kahdenkin koiran lauma toimii. Olin poikien kanssa metsässä, kun vastaan tuli irrallaan oleva koira. Nafta ja Mosse oli myös irti ja juoksentelivat aika kaukana. Koiran omistajaa ei näkynyt. Kun koirat huomasivat toisensa seurasi muutaman sekunnin jämähtäminen. Näytti siltä ettei koirat oikein tienneet miten pitäisi reagoida. Huusin Naftaa ja Mossea luokseni ja hienosti pojat tottelivat ja lähtivät tulemaan. Jostain pusikosta ilmaantui myös tämän vieraan koiran omistaja joka huusi myös omaa koiraansa. Valitettavasti se ei totellutkaan omistajaansa vaan lähti rähisten Mossen perään. Olin jo saanut Naftan viereeni. Mosse ampaisi häntä koipien välissä karkuun. Yritin huutaa Mossea luokseni mutta ei se paniikiltaan varmaan edes kuullut. Mosse meni niin paniikkiin että alkoi kiljua. Sen olisi kannattanut juosta koska Mosse olisi ollut kyllä paljon nopeampi. Mosse-parka ei kai tiennyt miten pitäisi toimia joten se jämähti paikoilleen ja toinen koira pääsi sen kimppuun. Samalla sekunnin sadasosalla kun Mossesta pääsi ensimmäinen äännähdys syöksyi Nafta hätiin! Se meni auttamaan veljeään ja hyökkäsi tämän terrierin kimppuun. Tällä välin sain itse juostua paikalle ja vedettyä Mossen turvaan. Terrierin omistaja juoksi myös kauhuissaan paikalle mutta koska tämä oli niin kaukana, meni siinä aikansa. Mietin jo mielessäni että nytkö se sitten tapahtuu, Nafta ei ollut koskaan purrut ketään vaikka se olikin saanut elämänsä aikana jo neljän koiran hampaista. Lopulta sain vedettyä Naftan valjaista pois ja terrierin pannasta toisella kädellä.

Se on hassua miten aina varoitellaan ettei tappelevien koirien väliin saa laittaa käsiä. Tottakai tiedän että siinä voi itse saada hampaan jäljet käteensä mutta mitäs sitten? Paljon mielummin otan ne itse kuin annan koirani ne ottaa. Okei nyt ei kyse ollut kuin kahdesta alle 20kg koirasta että asia voi olla eri jos pitää erottaa vaikka pari sakemannia. Silloin kun Naftaa puri staffi, sain itsekkin haavoja. Ja voi mikä helpotus se oli kun tajusin että se veri mikä Naftan turkkiin sotkeentui olikin mun sormista eikä Naftasta! Ja kyllä siinä sellainen adrenaliini virtasi ettei sattunut, ei yhtään. Onhan siinä tietenkin riski että jonkun taudin voisi saada, mutta tulipahan taas mietittyä että on varmasti jäykkäkouristusrokotus voimassa. Kyllä täytyy sanoa että yksin on vaikea erottaa kahta koiraa menemättä konkreettisesti siihen väliin.

Noniin takaisin tarinaan (siis tositarinaan). Vihdoin oli koirat irti toisistaan ja terrierin omistaja paikalla. Onneksi tämä henkilö oli asiallinen ja pahoitteli tilannetta yhtälailla kun minäkin. Mosse tärisi mun jaloissa ja Nafta oli jo niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tarkastettiin koirat ja uskomatonta mutta Nafta ei ollut purrut. Se vain rähisi ja puolusti minkä ehti. Naftan turkki sen sijaan oli melko kuolainen mutta haavoja ei löytynyt. Vielä..

Kai sitä oli itsekkin siinä vielä niin järkyttynyt ettei kyennyt tutkimaan koiraa kunnolla. Kun päästiin kotiin niin huomasin että Naftan kyljessä on reikä joka vuotaa verta. Kello oli jo yli kymmenen illalla joten päätettiin että putsataan haava ja aamulla soitetaan eläinlääkäriin. Aamulla Sakke lähti käymään Naftan kanssa lekurissa kun minä menin töihin. Haava oli putsattu ja vuoti edelleen kudosnestettä ja verta. Kudos oli revennyt aika pahasti. Nafta sai kipulääkettä ja antibioottikuurin ja kaljun läiskän alueen ympärille. Haavaa ei tikattu eikä sitä saanut peittää. Sitä piti puristella ja koittaa mahdollisimman hyvin saada nesteet pihalle. Haavan ei myöskään saanut antaa umpeutua. Muutaman päivän se oli kipeän oloinen, viikon verran vuoti jonka jälkeen pikkuhiljaa turvotus laski ja haava umpeutui. Nyt kyljessä ei näy muuta kun kaljun päälle kasvanut sänki sekä vaaleanpunainen arpi joka siihen varmaan jää ikiajoiksi.



Onneksi haava lähti nopeasti paranemaan

Pieni vaaleanpunainen kauneuspilkku jäljellä


Inhottava juttu näissä tilanteissa on aina se koiran henkinen puoli. Miten koira on tilanteen kokenut ja jääkö sille traumoja. Melko varmaksi uskalsin heti ajatella, ettei Naftan pääkoppa tuosta hetkahda, se raukka kun on kokenut näitä jo niin monta. Mutta Mosse, se kun on muutenkin sellainen herkkis. Kun Naftan terveys oli saatu kuntoon heräsi huoli tuosta pienemmästä. Kaikeksi yllätykseksi poika toipuikin nopeasti. Muutaman kerran se heitti lenkillä maahan makaamaan kun tuli koira vastaan ja pari kertaa laski päänsä vartalon tasalle ja alkoi vaania vastaantulevia. Melkoiset keskustelut kävin itseni kanssa siitä miten niihin nyt reagoisin. Päätin etten reagoi mitenkään. Kannustan ja kehun kun Mosse kävelee nätisti, muuten en piittaa vaikka kuu tippuisi taivaalta. Se oli oikea ratkaisu sillä tosiaan parissa päivässä Mosse oli ihan normaali. Toki Naftaa se jumaloi entistä enemmän, omaa sankariaan!

"Minä suojelen sinua kaikelta.."


Ja mitenkäs tämä kaikki nyt liittyy korvatulehdukseen?? Tuosta alkaen Naftan korvat on oireilleet enemmän tai vähemmän kokoajan. Välillä korvat on olleet ihan terveen näköiset, välillä punottaa ja kutiaa. Eilen aamusta kävin sen kanssa lääkärissä jossa todettiin ulkokorvan "pahahko" hiivatulehdus. Johtunee kuulemma luultavammin tuosta antibiootista jonka poika joutui syömään. Saatiin korvatipat ja taas kipulääkettä sekä korvanputsausaine. Seinäjoen Animagi Kapernaumi on kyllä ihana paikka vaikka ollaan sielä nyt taas vähän turhan tiuhaa tahtia jouduttu käymään. Eilen soitin ja kun aikoja ei ollut, ei meitä suinkaan käännytetty pois vaan saatiin mennä odottamaan sopivaa väliä jossa lääkäri ehtisi kurkata korviin. Eläinlääkäri on myös aivan ihana! Nafta raukkaa jännitti niin että se parkkeerasi itsensä odotushuoneen penkin alle eikä meinannut tulla sieltä pois. No lopulta kun korvat oli tutkittu, jutteli lääkäri Naftalle vielä niitä näitä ja rapsutteli kaikessa rauhassa. Nafta rentoutui selvästi ja antoi lääkärille suukkoja!

Tänään korvat näyttää jo paljon paremmalta!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Pitkästä aikaa ruokinnasta

Olen tullut siihen tulokseen että nykyään on hirveän vaikea päättää miten koiraa ruokkii. Vaihtoehtoja on liikaa ja puolestapuhujia löytyy monenlaisen ruokinnan puolesta. Päällimmäisinä vaihtoehtoina tuntuisi olevan teollinen nappula, raakaruoka ja barf, 50/50 ja kotiruoka sekä lisäksi meillekkin tutuksi tulleet eläinlääkärin "lääkeruuat". Kun näitä vaihtoehtoja alkaa kahlaamaan löytyy niiden takaa melkoinen viidakko. Edellämainituista meillä on kokeiltu kaikkia paitsi barfia. Tai kyllähän mä kauan luulin että meillä barffattiin kunnes kuulin että raakaruoka ja barf ei olekaan sama asia. Eli ei, meillä ei ole koskaan koostunut poikien ruoka 75% luista. Ei todellakaan.

Molempien pentuikä mentiin pääasiassa nappulalla, raa'alla jauhelihalla ja muilla lisukkeilla kuten piimällä ja kananmunilla. Molemmat kasvoi nätisti eikä tullut kieroja tassuja tai muita kasvuhäiriöitä.

Se miksi tässä on sitten palloteltu eri ruokintamallien välillä sai alkunsa vain omasta kiinnostuksesta ja kokeilunhalusta. Myöhemmin kuvioihin tuli Naftan virtsakiviongelmat ja Mossen iho-oireet, jotka saivat taas miettimään ruokakipon sisältöä uudelleen. Iho-oireiden syyksi epäiltiin ja epäillään edelleen nautaa ja vehnää. Nautaa Mosse toki sietää pienissä määrissä, vehnää ei olla edes yritetty siedättää joskin jossain namupaloissa saattaa sitä olla eikä pienet määrät ole aiheuttaneet ongelmia. Naftan kohdalla seilattiin kauan raakaruuan, tavallisen nappulan ja eläinlääkärin nappulan välillä. Kokeiltiin jopa tehdä vähäpuriinista raakaruokaa. Lopputulos oli se että tavallinen nappula oli vaihtoehdoista huonoin. Oireet kyllä pysyi poissa jos ruokaan lisäsi vettä litratolkulla. Eläinlääkärin nappula kyllä auttoi virtsakiviasiaan mutta pussin kylkeä kun luki, tuli olo että tällaisella kuralla ei koira voi kauaa voida hyvin. Vuoden verran homma pysyi hanskassa raakaruualla, jonka jälkeen kontrollissa näkyi hiukan sakkaa virtsarakon pohjalla. Silloinkin Naftalla oli ollut sellainen "kuiva kausi" jolloin poika ei ollut juonut kunnolla ja säät oli olleet helteiset. Silloin syötettiin kuurina kolmisen viikkoa taas lääkeruokaa jonka jälkeen palattiin raakaruokaan. Nyt on taas mennyt hyvin useampi kuukausi. Avainsanaksi tähän Naftan ongelmaan on muodostunut se vesi ja nesteytys. Eli kun poika juo kunnolla ja ruokaan lisätään vettä, ei kivistä ole tietoakaan.



Asia joka on kuitenkin välillä saanut raakaruuasta takaisin nappulaan on vitamiiniviidakko ja pelko siitä että jokin tärkeä ravintoaine jää vajaaksi. Netistä ja kirjoista löytyy liiankin paljon infoa siitä mitä koiran pitäisi saada, kuinka paljon ja kuinka usein. Sellainen selkeä ja yksimielinen informaatio kuitenkin puuttuu. Tokihan omaa koiraa seuraamalla varmaan huomaa jos jotain puutosta ilmenee mutta uskaltaako sitä luottaa omaan havaintoonsa?

Nappulasta taas takaisin raa'alle ollaan siirrytty iho- ja virtsavaivojen lisäksi sen takia, että itseä helpottaa huomattavasti jos molemmille voi antaa samaa ruokaa. No, sellaista nappulaa ei ole löytynyt mikä sopisi molemmille. Acanan kanssa oltiin jo aika lähellä, mutta hajuhaitat oli sen verran suuret ettei siitäkään mitään tullut.



Tällä hetkellä poikien ruokavalio koostuu siis raaoista lihoista ja liha-luu-seoksista, sisäelimistä ja omien ruokien tähteistä kuten puurosta, porkkanasta, perunasta ja muista mitä ei raaski roskiin heittää. Suolaisia ruokia en kuitenkaan anna. Mukaan heitän välillä kananmunaa, piimää, raejuustoa, marjoja ym. sekä kuidun lähteeksi pellavansiemenrouhetta tai talk-muruja. Ravintolisinä annan säännöllisesti kalanmaksaöljyä, sinkkiä ja merilevää sekä epäsäännöllisesti biomax+msm-tabletteja, multidogia ja BE-balancea sekä Naftalle "kuivina kausina" nutrisal-jauhetta. Varmasti tuosta puuttuu jotain mutta koirat voi hyvin ja turkit, hampaat ja kynnet on hyvässä kunnossa. Molempien hammaskivikin on alkanut vähentyä tuon merilevän ansiosta. Raakoja luitahan nuo syö aniharvoin, sillä usein ne luut löytyy sitten piilotettuna sohvatyynyjen välistä tai sängynpeiton alta. Myös jotenkin hirvittää se miten paljon kaikenlaiset suolisto-ongelmat on koirilla yleistyneet raakaruoka"villityksen" myötä, joten luut meillä syödään luumurskeena. Hampaat pojilla putsaantuu nahkarullilla joita ne tykkää syödä aina iltapalan jälkiruuaksi.



Loppuun vielä meidän kokemat plussat ja miinukset tästä ylläolevasta ruokavaliosta:

+ Ruoka maistuu koirille
+ Ei hajuhaittoja
+ Pienet jätökset
+ Ei iho-ongelmia (kunhan nautaa annetaan Mosselle maltillisesti)
+ Ruoka on nappuloihin nähden kosteampaa ja siihen on parempi lisätä vettä kun nappuloihin (Naftaa ajatellen)
+ Mahat toimii hyvin
+ Turkki, kynnet, hampaat
+ Koirille saa helposti makuun vaihtelua (vrt. samaa nappulaa päivästä toiseen)

+/- Hinta samaa luokkaa nappuloiden kanssa

- Piti ostaa suurempi pakastin
- Pitää muistaa ottaa ruuat ajoissa sulamaan
- Epävarmuus vitamiinien kanssa
- Reissuun lähtiessä koirien eväät pitää miettiä kahteen kertaan

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kastraation vaikutukset

Noin pari vuotta sitten Nafta kastroitiin. Etukäteen jännitin aika paljon, miten koira tulee muuttumaan. Kastraatiohan ei ollut oma päätös vaan sairauden pakottama juttu. Olin lukenut ihan liikaa tarinoita siitä miten luonne, turkki ja kaikki tulisi muuttumaan. Eniten pelkäsin että Naftasta tulee lihava sohvaperuna. No lihava siitä tulikin mutta ei missään nimessä sohvaperuna. Ja lihavuudestakin päästiin jo eroon. Kyllähän sen luonnekkin jonkun verran muuttui, mutta kaikki tapahtui niin pikkuhiljaa että vasta nyt parin vuoden jälkeen pystyy jotenkuten kirjoittamaan miten kastraatio Naftaan vaikutti. Toki tässä on varmasti muitakin tekijöitä jotka ovat osaltaan vaikuttaneet, esimerkiksi Mosse tuli meille vasta vähän ennen kastraatiota, kyllähän sekin vaikuttaa. Samoin ikä. Nafta on nyt yli viisi vuotias eli täysin aikuinen. Ennen kastraatiota ikää oli juuri ja juuri kolme vuotta.

Itse etsiskelin hyvinkin kuumeisesti tietoa kastraation seurauksista, joten nyt aion vastapalveluksena kirjoittaa omat kokemuksemme.

Terveys. Kaikista tärkein ja merkittävin seuraus kastraatiosta oli tietenkin se, että Naftan eturauhasvaivat loppui kuin seinään. Sellaisen miinuspuolen olen pistänyt merkille että pidätyskyky ei ole enää ihan entisensä, mutta vakavasta ongelmasta ei meidän kohdalla ole kyse. Parin vuoden aikana on muutamat ilopissat päässyt, siinä kaikki.

Hormonitoiminta hiipui pikkuhiljaa mutta ei kokonaan. Edelleen Nafta merkkailee lenkillä ja nylkyttää pehmo-oravaansa. Naapurin juoksuinen narttu ei kuitenkaan saanut Naftaa levottomaksi niin kuin ennen. Lenkillä ei myöskään tarvitse yhtä hajua nuuskia puolta päivää. Toiset urokset eivät ole enää Naftan mielestä niin paha juttu kuin ennen mutta toisaalta vieraat nartutkaan ei ole enää yhtä ihania kuin ennen kastraatiota. Kaikkiin vieraisiin koiriin pojalla on nykyään sellainen "ihan sama" -asenne. Toki koulutus on vaikuttanut tähän myös merkittävästi eli itse en lähtisi koiraa kastroimaan pelkästään huonon käytöksen vuoksi, pelkkä kastraatio ei korjaa ongelmia. Tuttuihin koiriin Nafta suhtautuu ihan samalla lailla kuin aina ennenkin, joskin Nemon kanssa keotut välikohtaukset on historiaa.



Ruokahalu kasvoi nollasta sataan hitaasti mutta varmasti. Nykyään Nafta söisi kaikki omat ja Mossenkin ruuat jos vain annettaisiin. Myös päivystyspaikka siirtyy ruoka-ajan lähestyessä keittiöön ja kovan nälän yllättäessä poika menee kipponsa viereen ja nyyhkyttää surkeana tai nuolee tyhjää kuppia. Myös herkkukaappiin on muutaman kerran murtauduttu yöllä ja aamulla olohuoneen lattialta löytyneet dentasticks- ja frolicpaperit paljastivat syyllisen, Mosse kun ei syö muuta kuin Pirkan purutikkuja ja premium-luokan namusia.
Ruokahalun kasvaessa Naftalle pääsi kertymään ylipainoa, josta onkin yllättävän vaikea päästä eroon. No eläinlääkärin mukaan ylipainoa ei ollut valtavasti mutta vähän kuitenkin. Liikuuntaa lisäämällä ja annoskokoa pienentämällä ollaan saatu Nafta ihan sopiviin mittoihin. Ruokahalun myötä koiran motivointi on huomattavasti helpompaa. Lenkillä vastaantulevat koirat ei voisi enää vähempää kiinnostaa jos mamman taskussa tuoksuu frolicit.

Turkin laatu on kärsinyt jonkin verran. Ennen niin helppohoitoinen ja kaunis turkki ei ole enää ihan entisensä. Karva kasvaa huomattavasti nopeammin ja nousee paikka paikoin pystyyn. Karkeus on pysynyt silti ihan hyvänä. Kaunis on Naftan turkki vieläkin, mutta vaatii kyllä enemmän hoitoa. Pohjavillaa kasvaa huomattavasti entistä enemmän joka aika ajoin nostaa päällikarvan pystyyn. Trimmiveitsellä homma hoituu onneksi käden käänteessä.



Harrastukset on muuttuneet siltä osin, että näyttelyissä ei enää Naftan kanssa käydä. Nafta on jo saavuttanut Suomen muotovalion arvon, joten periaatteessa "järkeviä" näyttelyitä saisi etsiä pääasiassa ulkomailta. En kuitenkaan jaksa nähdä sitä vaivaa arpoessani kenelle ja mihin viedä kastroitu koira näytille, kuka tuomareista huolii todistuksen ja kuka kohauttaa olkaansa. Eikä toisaalta siinä ole mitään järkeäkään, sillä Naftaa ei enää jalostukseen voi käyttää. Toisaalta Nafta ei oikein ikinä tuosta näyttelytouhusta oppinut tykkäämään, joten ei harmita että Naftan ura loppui siihen. Erilaisilla kursseilla (kuten rallytoko, naksutin ym.) on nykyään mukavampi kun koira on innokas tekemään ja palkkautuu ilman mitään kikkakolmosia. Nafta jaksaa keskittyä huomattavasti entistä paremmin. Tähän kyllä varmasti ikäkin vaikuttaa. Tällä hetkellä Nafta käy kerran viikossa rally-tokossa ja tykkää siitä kovasti!

Välillä Nafta pääsee myös agilityyn!


Vahtiminen ei ole muuttunut miksikään, vieraat ja ovikello haukutaan ihan yhtä tehokkaasti kuin ennenkin

Työskentely eli Naftan kohdalla verijälki ja muut hajutehtävät suoritetaan ehkä hiukan paremmalla keskittymisellä kuin ennen. Kummempaa työskentelyä meillä ei harrasteta joten oikeen oikeille työkoirille ei ole antaa esimerkkiä.

Luonne ei sinällään ole muuttunut miksikään. Onneksi. Eniten pelkäsin että Naftasta tulee laiska masentunut pullukka. Niin ei käynyt. Nafta on edelleen hyvin topakka, aktiivinen ja iloinen pojankloppi. Tasoittumista luonteessa on tapahtunut kyllä, mutta se saattaa yhtä hyvin johtua iän tuomasta varmuudesta, paremmasta motivaatiosta asioihin sekä Mossesta. Tai kaikista näistä yhdessä. Epäilen kuitenkin että kastraation myötä itsevarmuus ja kärsivällisyys on kasvanut. Nafta ei korvaansa heilauta kun lenkillä joku rähjää eikä jaksa vaivautua sanomaan takaisin kun Mosse härnää. Monista paikoista luin ennen kastraatiota että koiran "terävin kärki" hioutuu leikkauksen myötä. Tätä en ihan sellaisenaan allekirjoita. Omasta mielestäni se "terävin kärki" ei ole hävinnyt mihinkään, vaan Nafta käyttää sitä nykyisin järkevämmin. Särmää siis löytyy edelleen!


Kaikenkaikkiaan meillä on hyvät kokemukset kastraatiosta enkä varmaan jännitäisi enää jos Mosse joskus saisi saman tuomion. Mikään taikatemppu se ei ole, jolla korjataan kaikki ongelmat hihnassa vetämisestä remmiräyhään. Tällainen uskomus löytyy monilta foorumeilta. Koulutusta se saattaa kuitenkin helpottaa. Itse en lähtisi koiraa leikkauttamaan käytöksen vuoksi mutta toki meillä koulutus oli hyvällä mallilla jo ennen operaatiota eikä meidän kummallakaan pojalla ole ollut semmoista ongelmaa johon olisin uskonut kastraation auttavan (esim. yliseksuaalisuutta tai keskittymisvaikeuksia). Sellainen taikatemppu se kuitenkin oli meille että Nafta saatiin terveeksi! Terveyssyistä kastroiminen on mielestäni järkevää ja koiran kannalta jopa elintärkeää eikä sitä kannata jännittää ja pelätä niinkuin minä tein.

Nafta on sama oma rakas Nafta kuin aina ennenkin!