Seinäjoki Kr

Viikonloppuna oltiin Mossen kanssa näyttelyssä pitkästä aikaa. Ihanaa oli kun ei tarvinnut lähteä kauas vaan näyttely oli täällä kotopuolessa. Tuomarina oli hollantilainen Jos Dekker. Mukava tuomari kaikinpuolin. Jutteli koiralle ja oli iloinen ja rento.
Mosse seisoi hyvin ja antoi tutkia hienosti. Liikkuminen ei sujunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, matossa oli Mosselle niin paljon hajuja että poika olisi mielummin jäänyt tutkimaan niitä. Myös se oli hieman ongelmallista että koko lattia ei ollut yhtä suurta mattoa vaan lattiaan oli teipattu käytävämattoja. Mosse onnistui sitten monta kertaa astumaan ohi matosta ja luistelemaan liukkaalla lattialla. Tuomari oli ehdottomasti "kurkuttamista" vastaan eli koiran piti kulkea täysin löysällä taluttimella. Normaalisti Mosse kulkeekin, vaan nyt sitä oli pakko vähän kiskoa hajuilta mukaan ja siitä tuomari huomautti heti. No onneksi toinen rinki sujui ihan löysällä narulla.

Mulla ei taaskaan ollut mitään odotuksia, sillä olin googletellut tuomaria etukäteen ja kaikkien mielipide oli se että tuomari tykkää pienikokoisista ja Mossehan ei mikään ihan pieni poika ole. Karva kuitenkin oli nyt pitkästä aikaa melko optimi joten avoimin mielin ekaa kertaa avoimeen luokkaan.

Tuomari tykkäsi Mossesta kovasti. Luonnetta kehui sataan kertaan. Mosse kyllä näyttikin parhaat puolensa kun oikeen heilutti häntää kun tuomari kopeloi. Ja arvostelu tulee tässä:

"Big boy. Nice prop. in head & body. Well chiselled head. Nice ear carriage. Lovely eye. Strong bite. Good front. Very nice body & topline. Lovely expression. Can move ok, could be firmer in front. Good hard coat condition. Lovely temperament."

Tällä arvostelulla irtosi ERI, SA, Sert & ROP! Ja ei muuta kun kohti ryhmäkehää!

Ryhmäkehässä tuomarina oli samainen Jos Dekker. Mietin ensin jäädäänkö ryhmiin vai ei, mutta koska kotimatka oli lyhyt niin päätin että mennään edes harjoituksen kannalta. Mainetta ja kunniaa ei saatu mutta hyvä mieli jäi. Esiarvostelussa tuomari ei tutkinut enää Mossea mutta kävi erikseen kiittelemässä Mossen hyvää käytöstä ja kertoi tulleensa hyvin onnelliseksi Mossen hyvästä luonteesta!

Mosse sai palkinnoksi lahjakortteja, koska ajattelin että niillä saadaan koiralle jotain pokaaleja mukavampaa ja muistoksi jäisi kuitenkin ruusukkeet. Mosse sai valita findogsilta itselleen lelun ja herkut. Kolmannella lahjakortilla ostettiin karva-alusta sängyn alle. Mosse tykkää nukkua nykyään sängyn alla ja kyynärät on taas alkaneet kulua kovasta lattiasta.

Yhtä sertiä vielä kaivataan. Mihinkään näyttelyyn ei olla tällä hetkellä ilmottu eikä tämän vuoden puolella olla menossakaan. Alkuvuodesta jatketaan taas näyttelytouhuja!

Irtokoira ja korvatulehdus

Noin kuukausi sitten sain tai oikeastaan jouduin näkemään miten hienosti kahdenkin koiran lauma toimii. Olin poikien kanssa metsässä, kun vastaan tuli irrallaan oleva koira. Nafta ja Mosse oli myös irti ja juoksentelivat aika kaukana. Koiran omistajaa ei näkynyt. Kun koirat huomasivat toisensa seurasi muutaman sekunnin jämähtäminen. Näytti siltä ettei koirat oikein tienneet miten pitäisi reagoida. Huusin Naftaa ja Mossea luokseni ja hienosti pojat tottelivat ja lähtivät tulemaan. Jostain pusikosta ilmaantui myös tämän vieraan koiran omistaja joka huusi myös omaa koiraansa. Valitettavasti se ei totellutkaan omistajaansa vaan lähti rähisten Mossen perään. Olin jo saanut Naftan viereeni. Mosse ampaisi häntä koipien välissä karkuun. Yritin huutaa Mossea luokseni mutta ei se paniikiltaan varmaan edes kuullut. Mosse meni niin paniikkiin että alkoi kiljua. Sen olisi kannattanut juosta koska Mosse olisi ollut kyllä paljon nopeampi. Mosse-parka ei kai tiennyt miten pitäisi toimia joten se jämähti paikoilleen ja toinen koira pääsi sen kimppuun. Samalla sekunnin sadasosalla kun Mossesta pääsi ensimmäinen äännähdys syöksyi Nafta hätiin! Se meni auttamaan veljeään ja hyökkäsi tämän terrierin kimppuun. Tällä välin sain itse juostua paikalle ja vedettyä Mossen turvaan. Terrierin omistaja juoksi myös kauhuissaan paikalle mutta koska tämä oli niin kaukana, meni siinä aikansa. Mietin jo mielessäni että nytkö se sitten tapahtuu, Nafta ei ollut koskaan purrut ketään vaikka se olikin saanut elämänsä aikana jo neljän koiran hampaista. Lopulta sain vedettyä Naftan valjaista pois ja terrierin pannasta toisella kädellä.

Se on hassua miten aina varoitellaan ettei tappelevien koirien väliin saa laittaa käsiä. Tottakai tiedän että siinä voi itse saada hampaan jäljet käteensä mutta mitäs sitten? Paljon mielummin otan ne itse kuin annan koirani ne ottaa. Okei nyt ei kyse ollut kuin kahdesta alle 20kg koirasta että asia voi olla eri jos pitää erottaa vaikka pari sakemannia. Silloin kun Naftaa puri staffi, sain itsekkin haavoja. Ja voi mikä helpotus se oli kun tajusin että se veri mikä Naftan turkkiin sotkeentui olikin mun sormista eikä Naftasta! Ja kyllä siinä sellainen adrenaliini virtasi ettei sattunut, ei yhtään. Onhan siinä tietenkin riski että jonkun taudin voisi saada, mutta tulipahan taas mietittyä että on varmasti jäykkäkouristusrokotus voimassa. Kyllä täytyy sanoa että yksin on vaikea erottaa kahta koiraa menemättä konkreettisesti siihen väliin.

Noniin takaisin tarinaan (siis tositarinaan). Vihdoin oli koirat irti toisistaan ja terrierin omistaja paikalla. Onneksi tämä henkilö oli asiallinen ja pahoitteli tilannetta yhtälailla kun minäkin. Mosse tärisi mun jaloissa ja Nafta oli jo niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tarkastettiin koirat ja uskomatonta mutta Nafta ei ollut purrut. Se vain rähisi ja puolusti minkä ehti. Naftan turkki sen sijaan oli melko kuolainen mutta haavoja ei löytynyt. Vielä..

Kai sitä oli itsekkin siinä vielä niin järkyttynyt ettei kyennyt tutkimaan koiraa kunnolla. Kun päästiin kotiin niin huomasin että Naftan kyljessä on reikä joka vuotaa verta. Kello oli jo yli kymmenen illalla joten päätettiin että putsataan haava ja aamulla soitetaan eläinlääkäriin. Aamulla Sakke lähti käymään Naftan kanssa lekurissa kun minä menin töihin. Haava oli putsattu ja vuoti edelleen kudosnestettä ja verta. Kudos oli revennyt aika pahasti. Nafta sai kipulääkettä ja antibioottikuurin ja kaljun läiskän alueen ympärille. Haavaa ei tikattu eikä sitä saanut peittää. Sitä piti puristella ja koittaa mahdollisimman hyvin saada nesteet pihalle. Haavan ei myöskään saanut antaa umpeutua. Muutaman päivän se oli kipeän oloinen, viikon verran vuoti jonka jälkeen pikkuhiljaa turvotus laski ja haava umpeutui. Nyt kyljessä ei näy muuta kun kaljun päälle kasvanut sänki sekä vaaleanpunainen arpi joka siihen varmaan jää ikiajoiksi.

Onneksi haava lähti nopeasti paranemaan

Pieni vaaleanpunainen kauneuspilkku jäljellä

Inhottava juttu näissä tilanteissa on aina se koiran henkinen puoli. Miten koira on tilanteen kokenut ja jääkö sille traumoja. Melko varmaksi uskalsin heti ajatella, ettei Naftan pääkoppa tuosta hetkahda, se raukka kun on kokenut näitä jo niin monta. Mutta Mosse, se kun on muutenkin sellainen herkkis. Kun Naftan terveys oli saatu kuntoon heräsi huoli tuosta pienemmästä. Kaikeksi yllätykseksi poika toipuikin nopeasti. Muutaman kerran se heitti lenkillä maahan makaamaan kun tuli koira vastaan ja pari kertaa laski päänsä vartalon tasalle ja alkoi vaania vastaantulevia. Melkoiset keskustelut kävin itseni kanssa siitä miten niihin nyt reagoisin. Päätin etten reagoi mitenkään. Kannustan ja kehun kun Mosse kävelee nätisti, muuten en piittaa vaikka kuu tippuisi taivaalta. Se oli oikea ratkaisu sillä tosiaan parissa päivässä Mosse oli ihan normaali. Toki Naftaa se jumaloi entistä enemmän, omaa sankariaan!

"Minä suojelen sinua kaikelta.."

Ja mitenkäs tämä kaikki nyt liittyy korvatulehdukseen?? Tuosta alkaen Naftan korvat on oireilleet enemmän tai vähemmän kokoajan. Välillä korvat on olleet ihan terveen näköiset, välillä punottaa ja kutiaa. Eilen aamusta kävin sen kanssa lääkärissä jossa todettiin ulkokorvan "pahahko" hiivatulehdus. Johtunee kuulemma luultavammin tuosta antibiootista jonka poika joutui syömään. Saatiin korvatipat ja taas kipulääkettä sekä korvanputsausaine. Seinäjoen Animagi Kapernaumi on kyllä ihana paikka vaikka ollaan sielä nyt taas vähän turhan tiuhaa tahtia jouduttu käymään. Eilen soitin ja kun aikoja ei ollut, ei meitä suinkaan käännytetty pois vaan saatiin mennä odottamaan sopivaa väliä jossa lääkäri ehtisi kurkata korviin. Eläinlääkäri on myös aivan ihana! Nafta raukkaa jännitti niin että se parkkeerasi itsensä odotushuoneen penkin alle eikä meinannut tulla sieltä pois. No lopulta kun korvat oli tutkittu, jutteli lääkäri Naftalle vielä niitä näitä ja rapsutteli kaikessa rauhassa. Nafta rentoutui selvästi ja antoi lääkärille suukkoja!

Tänään korvat näyttää jo paljon paremmalta!

Pitkästä aikaa ruokinnasta

Olen tullut siihen tulokseen että nykyään on hirveän vaikea päättää miten koiraa ruokkii. Vaihtoehtoja on liikaa ja puolestapuhujia löytyy monenlaisen ruokinnan puolesta. Päällimmäisinä vaihtoehtoina tuntuisi olevan teollinen nappula, raakaruoka ja barf, 50/50 ja kotiruoka sekä lisäksi meillekkin tutuksi tulleet eläinlääkärin "lääkeruuat". Kun näitä vaihtoehtoja alkaa kahlaamaan löytyy niiden takaa melkoinen viidakko. Edellämainituista meillä on kokeiltu kaikkia paitsi barfia. Tai kyllähän mä kauan luulin että meillä barffattiin kunnes kuulin että raakaruoka ja barf ei olekaan sama asia. Eli ei, meillä ei ole koskaan koostunut poikien ruoka 75% luista. Ei todellakaan.

Molempien pentuikä mentiin pääasiassa nappulalla, raa'alla jauhelihalla ja muilla lisukkeilla kuten piimällä ja kananmunilla. Molemmat kasvoi nätisti eikä tullut kieroja tassuja tai muita kasvuhäiriöitä.

Se miksi tässä on sitten palloteltu eri ruokintamallien välillä sai alkunsa vain omasta kiinnostuksesta ja kokeilunhalusta. Myöhemmin kuvioihin tuli Naftan virtsakiviongelmat ja Mossen iho-oireet, jotka saivat taas miettimään ruokakipon sisältöä uudelleen. Iho-oireiden syyksi epäiltiin ja epäillään edelleen nautaa ja vehnää. Nautaa Mosse toki sietää pienissä määrissä, vehnää ei olla edes yritetty siedättää joskin jossain namupaloissa saattaa sitä olla eikä pienet määrät ole aiheuttaneet ongelmia. Naftan kohdalla seilattiin kauan raakaruuan, tavallisen nappulan ja eläinlääkärin nappulan välillä. Kokeiltiin jopa tehdä vähäpuriinista raakaruokaa. Lopputulos oli se että tavallinen nappula oli vaihtoehdoista huonoin. Oireet kyllä pysyi poissa jos ruokaan lisäsi vettä litratolkulla. Eläinlääkärin nappula kyllä auttoi virtsakiviasiaan mutta pussin kylkeä kun luki, tuli olo että tällaisella kuralla ei koira voi kauaa voida hyvin. Vuoden verran homma pysyi hanskassa raakaruualla, jonka jälkeen kontrollissa näkyi hiukan sakkaa virtsarakon pohjalla. Silloinkin Naftalla oli ollut sellainen "kuiva kausi" jolloin poika ei ollut juonut kunnolla ja säät oli olleet helteiset. Silloin syötettiin kuurina kolmisen viikkoa taas lääkeruokaa jonka jälkeen palattiin raakaruokaan. Nyt on taas mennyt hyvin useampi kuukausi. Avainsanaksi tähän Naftan ongelmaan on muodostunut se vesi ja nesteytys. Eli kun poika juo kunnolla ja ruokaan lisätään vettä, ei kivistä ole tietoakaan.

Asia joka on kuitenkin välillä saanut raakaruuasta takaisin nappulaan on vitamiiniviidakko ja pelko siitä että jokin tärkeä ravintoaine jää vajaaksi. Netistä ja kirjoista löytyy liiankin paljon infoa siitä mitä koiran pitäisi saada, kuinka paljon ja kuinka usein. Sellainen selkeä ja yksimielinen informaatio kuitenkin puuttuu. Tokihan omaa koiraa seuraamalla varmaan huomaa jos jotain puutosta ilmenee mutta uskaltaako sitä luottaa omaan havaintoonsa?

Nappulasta taas takaisin raa'alle ollaan siirrytty iho- ja virtsavaivojen lisäksi sen takia, että itseä helpottaa huomattavasti jos molemmille voi antaa samaa ruokaa. No, sellaista nappulaa ei ole löytynyt mikä sopisi molemmille. Acanan kanssa oltiin jo aika lähellä, mutta hajuhaitat oli sen verran suuret ettei siitäkään mitään tullut.

Tällä hetkellä poikien ruokavalio koostuu siis raaoista lihoista ja liha-luu-seoksista, sisäelimistä ja omien ruokien tähteistä kuten puurosta, porkkanasta, perunasta ja muista mitä ei raaski roskiin heittää. Suolaisia ruokia en kuitenkaan anna. Mukaan heitän välillä kananmunaa, piimää, raejuustoa, marjoja ym. sekä kuidun lähteeksi pellavansiemenrouhetta tai talk-muruja. Ravintolisinä annan säännöllisesti kalanmaksaöljyä, sinkkiä ja merilevää sekä epäsäännöllisesti biomax+msm-tabletteja, multidogia ja BE-balancea sekä Naftalle "kuivina kausina" nutrisal-jauhetta. Varmasti tuosta puuttuu jotain mutta koirat voi hyvin ja turkit, hampaat ja kynnet on hyvässä kunnossa. Molempien hammaskivikin on alkanut vähentyä tuon merilevän ansiosta. Raakoja luitahan nuo syö aniharvoin, sillä usein ne luut löytyy sitten piilotettuna sohvatyynyjen välistä tai sängynpeiton alta. Myös jotenkin hirvittää se miten paljon kaikenlaiset suolisto-ongelmat on koirilla yleistyneet raakaruoka"villityksen" myötä, joten luut meillä syödään luumurskeena. Hampaat pojilla putsaantuu nahkarullilla joita ne tykkää syödä aina iltapalan jälkiruuaksi.

Loppuun vielä meidän kokemat plussat ja miinukset tästä ylläolevasta ruokavaliosta:

+ Ruoka maistuu koirille
+ Ei hajuhaittoja
+ Pienet jätökset
+ Ei iho-ongelmia (kunhan nautaa annetaan Mosselle maltillisesti)
+ Ruoka on nappuloihin nähden kosteampaa ja siihen on parempi lisätä vettä kun nappuloihin (Naftaa ajatellen)
+ Mahat toimii hyvin
+ Turkki, kynnet, hampaat
+ Koirille saa helposti makuun vaihtelua (vrt. samaa nappulaa päivästä toiseen)

+/- Hinta samaa luokkaa nappuloiden kanssa

- Piti ostaa suurempi pakastin
- Pitää muistaa ottaa ruuat ajoissa sulamaan
- Epävarmuus vitamiinien kanssa
- Reissuun lähtiessä koirien eväät pitää miettiä kahteen kertaan

Kastraation vaikutukset

Noin pari vuotta sitten Nafta kastroitiin. Etukäteen jännitin aika paljon, miten koira tulee muuttumaan. Kastraatiohan ei ollut oma päätös vaan sairauden pakottama juttu. Olin lukenut ihan liikaa tarinoita siitä miten luonne, turkki ja kaikki tulisi muuttumaan. Eniten pelkäsin että Naftasta tulee lihava sohvaperuna. No lihava siitä tulikin mutta ei missään nimessä sohvaperuna. Ja lihavuudestakin päästiin jo eroon. Kyllähän sen luonnekkin jonkun verran muuttui, mutta kaikki tapahtui niin pikkuhiljaa että vasta nyt parin vuoden jälkeen pystyy jotenkuten kirjoittamaan miten kastraatio Naftaan vaikutti. Toki tässä on varmasti muitakin tekijöitä jotka ovat osaltaan vaikuttaneet, esimerkiksi Mosse tuli meille vasta vähän ennen kastraatiota, kyllähän sekin vaikuttaa. Samoin ikä. Nafta on nyt yli viisi vuotias eli täysin aikuinen. Ennen kastraatiota ikää oli juuri ja juuri kolme vuotta.

Itse etsiskelin hyvinkin kuumeisesti tietoa kastraation seurauksista, joten nyt aion vastapalveluksena kirjoittaa omat kokemuksemme.

Terveys. Kaikista tärkein ja merkittävin seuraus kastraatiosta oli tietenkin se, että Naftan eturauhasvaivat loppui kuin seinään. Sellaisen miinuspuolen olen pistänyt merkille että pidätyskyky ei ole enää ihan entisensä, mutta vakavasta ongelmasta ei meidän kohdalla ole kyse. Parin vuoden aikana on muutamat ilopissat päässyt, siinä kaikki.

Hormonitoiminta hiipui pikkuhiljaa mutta ei kokonaan. Edelleen Nafta merkkailee lenkillä ja nylkyttää pehmo-oravaansa. Naapurin juoksuinen narttu ei kuitenkaan saanut Naftaa levottomaksi niin kuin ennen. Lenkillä ei myöskään tarvitse yhtä hajua nuuskia puolta päivää. Toiset urokset eivät ole enää Naftan mielestä niin paha juttu kuin ennen mutta toisaalta vieraat nartutkaan ei ole enää yhtä ihania kuin ennen kastraatiota. Kaikkiin vieraisiin koiriin pojalla on nykyään sellainen "ihan sama" -asenne. Toki koulutus on vaikuttanut tähän myös merkittävästi eli itse en lähtisi koiraa kastroimaan pelkästään huonon käytöksen vuoksi, pelkkä kastraatio ei korjaa ongelmia. Tuttuihin koiriin Nafta suhtautuu ihan samalla lailla kuin aina ennenkin, joskin Nemon kanssa keotut välikohtaukset on historiaa.

Ruokahalu kasvoi nollasta sataan hitaasti mutta varmasti. Nykyään Nafta söisi kaikki omat ja Mossenkin ruuat jos vain annettaisiin. Myös päivystyspaikka siirtyy ruoka-ajan lähestyessä keittiöön ja kovan nälän yllättäessä poika menee kipponsa viereen ja nyyhkyttää surkeana tai nuolee tyhjää kuppia. Myös herkkukaappiin on muutaman kerran murtauduttu yöllä ja aamulla olohuoneen lattialta löytyneet dentasticks- ja frolicpaperit paljastivat syyllisen, Mosse kun ei syö muuta kuin Pirkan purutikkuja ja premium-luokan namusia.
Ruokahalun kasvaessa Naftalle pääsi kertymään ylipainoa, josta onkin yllättävän vaikea päästä eroon. No eläinlääkärin mukaan ylipainoa ei ollut valtavasti mutta vähän kuitenkin. Liikuuntaa lisäämällä ja annoskokoa pienentämällä ollaan saatu Nafta ihan sopiviin mittoihin. Ruokahalun myötä koiran motivointi on huomattavasti helpompaa. Lenkillä vastaantulevat koirat ei voisi enää vähempää kiinnostaa jos mamman taskussa tuoksuu frolicit.

Turkin laatu on kärsinyt jonkin verran. Ennen niin helppohoitoinen ja kaunis turkki ei ole enää ihan entisensä. Karva kasvaa huomattavasti nopeammin ja nousee paikka paikoin pystyyn. Karkeus on pysynyt silti ihan hyvänä. Kaunis on Naftan turkki vieläkin, mutta vaatii kyllä enemmän hoitoa. Pohjavillaa kasvaa huomattavasti entistä enemmän joka aika ajoin nostaa päällikarvan pystyyn. Trimmiveitsellä homma hoituu onneksi käden käänteessä.

Harrastukset on muuttuneet siltä osin, että näyttelyissä ei enää Naftan kanssa käydä. Nafta on jo saavuttanut Suomen muotovalion arvon, joten periaatteessa "järkeviä" näyttelyitä saisi etsiä pääasiassa ulkomailta. En kuitenkaan jaksa nähdä sitä vaivaa arpoessani kenelle ja mihin viedä kastroitu koira näytille, kuka tuomareista huolii todistuksen ja kuka kohauttaa olkaansa. Eikä toisaalta siinä ole mitään järkeäkään, sillä Naftaa ei enää jalostukseen voi käyttää. Toisaalta Nafta ei oikein ikinä tuosta näyttelytouhusta oppinut tykkäämään, joten ei harmita että Naftan ura loppui siihen. Erilaisilla kursseilla (kuten rallytoko, naksutin ym.) on nykyään mukavampi kun koira on innokas tekemään ja palkkautuu ilman mitään kikkakolmosia. Nafta jaksaa keskittyä huomattavasti entistä paremmin. Tähän kyllä varmasti ikäkin vaikuttaa. Tällä hetkellä Nafta käy kerran viikossa rally-tokossa ja tykkää siitä kovasti!

Välillä Nafta pääsee myös agilityyn!

Vahtiminen ei ole muuttunut miksikään, vieraat ja ovikello haukutaan ihan yhtä tehokkaasti kuin ennenkin

Työskentely eli Naftan kohdalla verijälki ja muut hajutehtävät suoritetaan ehkä hiukan paremmalla keskittymisellä kuin ennen. Kummempaa työskentelyä meillä ei harrasteta joten oikeen oikeille työkoirille ei ole antaa esimerkkiä.

Luonne ei sinällään ole muuttunut miksikään. Onneksi. Eniten pelkäsin että Naftasta tulee laiska masentunut pullukka. Niin ei käynyt. Nafta on edelleen hyvin topakka, aktiivinen ja iloinen pojankloppi. Tasoittumista luonteessa on tapahtunut kyllä, mutta se saattaa yhtä hyvin johtua iän tuomasta varmuudesta, paremmasta motivaatiosta asioihin sekä Mossesta. Tai kaikista näistä yhdessä. Epäilen kuitenkin että kastraation myötä itsevarmuus ja kärsivällisyys on kasvanut. Nafta ei korvaansa heilauta kun lenkillä joku rähjää eikä jaksa vaivautua sanomaan takaisin kun Mosse härnää. Monista paikoista luin ennen kastraatiota että koiran "terävin kärki" hioutuu leikkauksen myötä. Tätä en ihan sellaisenaan allekirjoita. Omasta mielestäni se "terävin kärki" ei ole hävinnyt mihinkään, vaan Nafta käyttää sitä nykyisin järkevämmin. Särmää siis löytyy edelleen!


Kaikenkaikkiaan meillä on hyvät kokemukset kastraatiosta enkä varmaan jännitäisi enää jos Mosse joskus saisi saman tuomion. Mikään taikatemppu se ei ole, jolla korjataan kaikki ongelmat hihnassa vetämisestä remmiräyhään. Tällainen uskomus löytyy monilta foorumeilta. Koulutusta se saattaa kuitenkin helpottaa. Itse en lähtisi koiraa leikkauttamaan käytöksen vuoksi mutta toki meillä koulutus oli hyvällä mallilla jo ennen operaatiota eikä meidän kummallakaan pojalla ole ollut semmoista ongelmaa johon olisin uskonut kastraation auttavan (esim. yliseksuaalisuutta tai keskittymisvaikeuksia). Sellainen taikatemppu se kuitenkin oli meille että Nafta saatiin terveeksi! Terveyssyistä kastroiminen on mielestäni järkevää ja koiran kannalta jopa elintärkeää eikä sitä kannata jännittää ja pelätä niinkuin minä tein.

Nafta on sama oma rakas Nafta kuin aina ennenkin!

Mosse 2v. ja risat

Mossekin pääsi miehen ikään 10.9.
2 vuotta tuli pojalla ikää mittariin. Toisaalta tuntuu että Mosse olisi ollut meillä paljon kauemmin. Enää ei muista niin hyvin aikaa kun oli vain yksi koira eikä toisaalta sellaista osaisi enää kuvitella. Toisaalta taas Mosse on luonteeltaan niin pentuinen että 2 vuotta tuntuu hassun paljolta.

Mosse on ollut meidän pikku perheelle kuin piste iin päälle. Ne on Naftan kanssa sopivasti eriluonteisia tasapainottaen toinen toistaan, kuitenkin ne kulkevat selvästi käsikädessä ja samalla aallonpituudella. Mosse on luultavasti maailman onnellisin koira, ainakin omasta mielestään. Se rakastaa paistatella omassa onnessaan, heittäytyä selälleen, kieriskellä maassa, heiluttaa häntää niin vimmatusti ja hymyillä koko hammasrivistöllään. Mosse ei iloaan peittele! Ja voi miten pienistä asioista se riemastuu. Kun tv-tason alta löytyy vanhan lelun palanen, niin Mosse juoksee pala suussa ympäri kämppää helposti toista tuntia, heittelee palaa ilmaan ja vispaa häntäänsä, irvistää palalle ja taas juoksee. Ja voi juku jos käyn postilaatikolla niin miten ihanaa on kun tulen sieltä takaisin. Tuollainen koira saa väkisinkin oman hymyn korviin myös hiukan huonompana päivänä!

Olen äärimmäisen onnellinen että ollaan saatu omaksemme meidän rakas Pikku-Mosse! Kiitos Jussi ja Helena!

Ja sitten Mossen synttärikuvia:

Nafta 5v.

Meidän Naftalla on tänään 5v. syntymäpäivä! Uskomatonta miten nopsasti aika on mennyt. Sanoin ei voi kuvailla sitä miten onnellinen ja kiitollinen tuosta koirasta olen, kyllä se niin uskomattoman tärkeä ja rakas perheenjäsen on. Kiitos Annu ja Pekka!

Joidenkin mielestä voi tuntua hölmöltä ostaa koiralle syntymäpäivälahjaa ja tehdä sille kakkua, mutta meillä se on perinne. Mun mielestä on ihan oikein hemmotella koiraa synttärinä vielä vähän normaalia enemmän, leikkiä leluilla väsymiseen saakka, tarjota ruuaksi pelkkää maksamakkaraa ja tehdä tavallista mukavampi, pidempi ja vauhdikkaampi lenkki. Ottaa koira kainaloon ja rutistaa sitä ja koittaa saada se ymmärtämään miten paljon se merkitsee.

WDS2014 -näyttelyssä

Viime perjantaina otettiin Sandran ja koirien kanssa suunnaksi Helsinki ja maailman voittaja -näyttelyt. Viime tingassa saatiin vielä luxus majoitus pohjois-haagasta ihan täyshoitona, kun Emilia lupasi meidät majoittaa.. ja ruokkia.. ja kuskata.. ja olla meidän kampaajana.. Kiitos Emilia vielä tuhannesti <3 Enää tulevaisuudessa ei edes harkita mitään karavaanaritouhuja..

Perjantaina illalla siis saavuttiin helsinkiin. Lauantaina aamusta suunnattiin messariin kun bordereitten nartut alkoi 12.15. Hosulin kehä oli ohi ehkä kahden-kolmen maissa. Hosuli esiintyi tosi hienosti ja oli meidän mielestä näyttelyn kaunein borderi.. tuomarin mielestä Hosuli oli erittäin hyvä. Mosse oli jo lauantaina mukana kannustamassa ja totuttelemassa hälinään. Alkuun se käyttäytyi vähän huonosti mutta kun ostin sille sen toivoman lelun niin johan muuttui ääni kellossa. Kaikille vastaantuleville koirille se heilutteli häntäänsä eikä mörissyt enää kellekkään. Ihmisiä myös moikkaili tosi avoimesti!

Hosulin kehän jälkeen tehtiin tosiaan pikainen kartoitus kaikista myyntikojuista ja ihan vähän shoppailtiin. Päätettiin kuitenkin että vasta sunnuntaina Mossen kehän jälkeen shoppaillaan niin että lompakko itkee.

Lauantaina iltapäivällä saatiin Emilian luo vielä lisää näyttelymajoittujia kun Emilian sisko Fanni tuli 7kk ikäisen austraalianpaimenkoiran, Siirin kanssa. Mosse ja Siiri olikin sitten niinkuin luodut toisilleen ja painit ja leikit ei ottaneet loppuakseen ollenkaan. Molemmat oli ihan onnesta soikeina ja karvat toistensa kuolassa. Yöksi oli pakko erottaa ne eri huoneisiin, ei siitä muuten olisi loppua tullut.

Sunnuntai-aamuna Fanni, Emilia ja Siiri lähti messariin niin aikaisin että me jäätiin Santun kanssa vielä nukkumaan. Heräiltiin sitten 10 aikoihin ja mentiin perässä. Siiri oli ollut hienosti VSP pentu!

Mosse kehä alkoi tasan 14.00 eikä minuuttiakaan yli. Tuomari oli ilmeisesti ollut nopea sillä edellinen rotu oli arvosteltu loppuu puolitoista tuntia etuajassa. No hyvä ettei tarvinnut odotella yhtään ylimääräistä, se odottelu kun on noiden näyttelyiden tympein juttu. Ja jännitys. Taas mua jännitti vaikka mitään tavoitteita ei ollut. Se on ihan kamalaa! No onneksi jännitys vihdoin loppui kun päästiin astelemaan kehään. Tuomari oli mukava ja Mosse esiintyi nätisti. Mosse oli koko kehän ajan iloinen ja antoi tuomarin kopeloida ja laskea hampaat. Mosse jaksoi myös seistä niin nätisti että mun sydän meinaa aivan pakahtua. Eikä oltu edes harjoteltu yhtään! Sillä lelulla joka lauantaina ostettiin, oli varmaan jotain taikavoimia!

hampaiden laskentaa

haha miten keskittynyt ilme mulla :D

Tuomari tykkäsi Mossesta, mutta selkälinjaa kävi erikseen vielä kokeilemassa. Tiesin mä etukäteen että se ei oo aivan kunnossa. Hieroja sanoi pari kk sitten että siellä on joku nikama vähän väärässä asennossa ja että kokeillaan hieromalla saada se oikenemaan. Ei saatu joten nyt olis sitten varattava osteopaatti.

Mitään muuta huonoa sanottavaa tuomarilla ei ollut, pitkin hampain se antoi EHn. Siihen mä olin tyytyväinen sillä tiesin tuon selän.

Tässä taitaa karvakin korostaa selän virhettä mutta kyllä se osteopaattia vaatii

Tuomarin oli siis Liettualainen Ramune Kazlauskaite ja arvostelu kuului näin:
"Oikean kokoinen ja tasapainoinen, hyvä luusto, tyypillinen pää, tummat silmät, riittävän tasapainoinen ylälinja, erittäin hyvä rintakehä ja kulmaukset, vapaat liikkeet, hieman ahdas takaa, oikenlainen turkki ja väri."

Kaikki länderit oli tosi kauniita ja komeita ja kaikki osasi käyttäytyä! 21 länderiä saatiin samaan ryhmäkuvaan eikä kukaan kiukutellut vieruskavereille, kyllä sai olla ylpeä!

Tässä vielä ländereiden tulokset:

ROP&CACIB&MV-14 - Popeda
VSP&CACIB&MV-14 - Ruotsalainen narttu jonka nimeä en muista
ROP VETERAANI&MVV-14 - Brasse
VSP VETERAANI&MVV-14 - Carolina
Juniori MV-14 - Rock'n Roll (Naftan siskon poika <3)
Juniori MV-14 - En muista taas nimeä mutta saksalainen
ROP kasvattaja - Cierimon (Meidän Naftan kasvattaja <3)
ROP pari- Laikka ja Ballerina

Näyttelyiden jälkeen lähdettiin sitten syömään ja shoppailemaan. Mukaan tarttui paljon lahjoja meidän pojille, sillä molempien synttärit häämöttää edessä!
Nafta saa synttärilahjaksi monitoimipallon, jota voi potkia, heitellä ja se vieläpä kelluu vedessä. Mosse saa lahjaksi vinkuvan suklaadonitsin joka oli kyllä maailman söpöin koiranlelu <3 Sandran kanssa ostettiin puoliksi doboiluun tasapainotyyny ja 4x puolipallot. Ostin pojille myös plaqueoffia (siihen oli tosi hyvä tarjous) ja biomax+msm -tabletteja. Niin ja herkkuja tietenkin!

Oltiin kyllä kaikki aika väsyksissä viikonlopun jälkeen. Päätettiin kuitenkin ettei jäädä enää yöksi vaan ajellaan iltaa vasten kotiin. Olihan se kyllä ihana herätä maanantaina omasta sängystä.
Meillä oli kyllä taas tosi onnistunut ja mukava reissu!

Kesäpuuhia

Kesä on mennyt niin hurjaa vauhtia ettei mukana meinaa pysyä. Kesäkuussa meillä oli ohjelmassa muunmuassa Pohjanmaan ländereiden viehe-/maastojuoksupäivä, joka oli aivan huippuihana! Päivän järjesti Lakeuden vinttikoiraharrastajat. Mukana oli Naftan ja Mossen lisäksi Heta ja Topi sekä rotupoikkeavat Fiona, Hosuli ja Pipa. Alkuun testattiin koirien mielenkiintoa vieheeseen. Nafta taisi olla ainut joka innostui hommasta heti. Arvasin sen etukäteen sillä Nafta on kova jahtaamaan kaikenlaista. Muutkin koirat olivat kyllä ainakin vähän kiinnostuneita mutta eivät tohtineet juosta kovin kauas omasta mammasta.

Nafta tutustuu vieheeseen! Kuva Marja Lehtimäki

Ja sit mennään! Kuva Marja Lehtimäki

Mosse vuoro kokeilla. Kuva Marja Lehtimäki

Innokkaasti lähti perään mutta 10m päässä käännyttiin takaisin mamman luo. Kuva Marja Lehtimäki

Meille järjestettiin myös 100m kiihdytyskisa, jossa tyyli oli vapaa. Nafta sai juosta satasensa vieheen perässä, Mosse juoksi kutsusta mua luokse. Kilpailun voitti Topi, kakkosena Mosse ja kolmantena Nafta.
Saatiin hienot palkinnot ja kunniakirjat muistoksi. Aivan mahtavaa! Lopuksi saatiin koittaa vieheen perässä pidempää matkaa. Nafta juoksi muutaman kerran 300-400 metrin matkan. Poika oli kuin luotu siihen hommaan. Vieheen vetäjä Markku sanoi että Nafta on paitsi nopea myös taitava. Reagoi kuulemma nopeasti vieheen liikkeisiin ja ennakoi taitavasti mutkat. Ja voi mikä tapporavistus tulikaan kun Nafta sai vieheen kiinni! Poika oli niin onnellinen että tätä täytyy päästä toistekkin kokeilemaan. Itseasiassa Markku kutsui meidät joka keskiviikkoisiin treeneihin! Aiotaan kyllä joskus mennä, mentäis varmaan aina mutta Mossen agility on aina keskiviikkoisin ja treenipaikalle on tunnin ajomatka.

Päivä oli ihan mahtava, kiitos vielä Lakeuden vinttikoiraharrastajille sekä Hetalle ja Marjalle!

Ensimmäisessä videossa vieheeseen tutustumista ja jälkimmäisessä parisekunttisessa jo täyttä toimintaa!

Kesäkuun lopussa pojat oli viikon verran hoidossa mun äidillä. Me oltiin Saken kanssa lomalla Pärnussa ja ai että teki sekin reissu hyvää. Pojat oli olleet tosi kilttejä ja mukavia hoitolapsia. Äiti oli ollut myös paras mahdollinen hoitaja. Se oli vienyt niitä ainakin kolme kertaa mummolaan ja se on varsinkin Naftan mielestä aivan ihanaa. Nafta rakastaa meidän mummia! Pojat oli myös päässeet maila-jussien pesisharkkoihin pallopojiksi! Ja joka päivä neljästi lenkille! Kyllä oli pojatkin viikon jälkeen väsyksissä.

Heinäkuun kohokohtia on ollut meidän uusi menopeli, josta kirjoitan myöhemmin sekä viimeviikonlopun mökkireissu. Perjantaina mentiin meidän omalle mökille josta siirryttiin lauantaina mäyryyn kaverin mökille. Pojat uivat ja juoksivat kyllästymiseen asti.

Tämänviikon perjantaina meidän poppoo suuntaa nokkansa kohti pohjoista. Tiedossa on viikon reissu pyhälle kaveripariskunnan kanssa. Ihanaa kun koiratkin saavat lähteä mukaan. Luvassa on luultavasti kalastusta, vaeltamista ja poronkäristystä.

Kun pyhältä päästään takaisin kotiin alkaa olla heinäkuukin taputeltu ja kesä loppusuoralla. Onneksi elokuullekin on tiedossa vielä monenmoista ohjelmaa ja mökkeillä voi aina pitkälle syksyyn!

Miljoonakoira 2014

Pari viikkoa sitten vietettiin Saken pekkasperjantaita mökillä. Sieltä oli sopiva matka lauantaina poiketa tuuriin miljoonakoiranäyttelyyn. Ei oltu harjoiteltu taas yhtään. Sää oli niin helteinen ettei jaksanut edes jännittää. Kehät oli tavalliseen tapaan myöhässä, mutta mikäs siellä nurtsilla päivää paistatellessa.

Naftu köllöttelee varjossa

Enks ookki komee?

 Molemmat pojat käyttäytyi koko näyttelypäivän tosi hyvin. Mosse vähän meinasi möristä isoille berneille mutta yllättävän hyvin jaksoivat kumpikin pitkän kuuman päivän.

Tuomarina oli Maija Mäkinen, sama tyyppi joka arvosteli Mossen viime syksynä sjoen näyttelyssä. Mosse tykkää tästä tuomarista. Maija on kiltti ja ystävällinen sekä koiralle että handlerille. Mossella on ollut pöydällä vähän sitä vikaa että sitä huvittais peruuttaa pois kun tutkitaan, mutta Maijan kanssa homma on toinen, Mosse antoi tälle suukon! Ravit sun muut jutut meni hyvin, paikoillaan ei olsi jaksanut kovin kauaa seisoa, mutta ymmärtäähän sen kun mittari näyttää +28 ja omaa vuoroa on odotettu jo monta tuntia.

Karvaa tutkittiin pitkään ja hartaasti

"huh ku on hiki"

Tässäpä arvostelu:

Maskuliininen nuorukainen, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä pään pituus. Posket eivät saa enää vahvistua. Hyvät korvat. Hyvänmalliset silmät. Hyvä purenta. Hyvä kaula. Etuosa voisi olla paremmin kulmautunut. Hyvä rintakehän pituus. Hyvä lantio ja hännänkiinnitys. Liikkuu hyvällä pitkällä askeleella, hieman kinneraht. takaa. Toivoisin karkeamman karvan. Hyvät kulmaukset takana. Tänään turhan silkkinen peitinkarva. Erinomainen käytös.

Tuomari jutteli mulle paljon, mikä oli kiva juttu. Sanoi että on ihana nähdä näin hyvä purenta ja kauniit liikkeet. Kehui käyttäytymistäkin ainakin kolmeen kertaan. No Mosse kyllä käyttäytyi tosi hyvin. Sitten tuomari kysyi että onko Mossen karva kastunut lähiaikoina kun karva tuntuu niin puhtaalta ja sileältä.. No koko edellisen päivänhän se Mosse siellä järvessä notkoili ja aamulla myös. SA jäi karvan vuoksi saamatta mutta Eri tuli kumminkin! Eikä harmita yhtään tuo karva, enhän mä olisi millään voinut koko perjantaita vahtia ettei se pulahda järveen kun se ilmakin oli niin tosi kuuma. Meillä oli mukava reissu ja Mosse sai hyvän tuomarikokemuksen, hyvän pyötäkokemuksen ja hyvän arvostelun, se on jo paljon yhdestä näyttelystä!

Tapahtumia

Lauantaina 4.5. järjestettiin Seinäjoella jo toinen pohjanmaan läntsyjen kokoontuminen! Vieläkään osallistujien määrä ei huima ollut, mutta oli meillä mukavaa. Mukana oli nelijalkaisia Naftan ja Mossen lisäksi Heta vaasasta, Topi täältä seinäjoelta ja "wannabe-länderi" Hosuli. Lumo ja Syke ei valitettavasti päässyt mukaan. Ehkä ensisyksynä jo saadaan suurempi joukko kasaan.

Koirat vasemmalta oikealle: Topi, Heta, Hosuli, Mosse & Nafta

Päivä alkoi Hurttahallilla näyttelytreenillä. Mossella oli vähän vaikeuksia keskittyä hommaan kun luuli tietysti että tultiin aksaan. No ihan hienosti se antoi itsensä tutkia ja ravikin sujui, paikallaan ei vaan olisi jaksanut seistä. Näyttelytreenin jälkeen ohjelmassa oli tokoa. Siihen hommaan osallistuin Naftan kanssa. Harjoiteltiin sivulle-tuloa, luoksetuloa, istumista, maahanmenoa, paikallamakuuta, paikallaistumista ja luoksetuloa. Nafta osas kaikki tosi hyvin, joskin sivulletulo ei osunut ihan millilleen (..okei puolimetriä vääräs kohtaa ja vino istuminen). Kaikki koirat olit kyllä tosi taitavia!! Näyttelytreenit ja tokoilut meille piti Leila, kiitoksia vielä hyvistä harjoituksista!

Naftan toko-istuminen, hehe..pitäiskö ilmottautua sirkuskouluun??

Agilityä meille tuli pitämään Minna, jonka kursseilla me Mossen kanssa käydään. Rata ei ollut ihan helpoimmasta päästä, ainakaan mulle! Mossekin oli jossain hassussa vireessä ja teki kaiken vähän sinne päin. Kepitkin ja puomin kontakti oli ihan hakusessa vaikka ne onkin jo pitkään sujunut ihan kivasti. Naftan kanssa tein radasta sellaista pätkää jossa ei ollut kontakteja, sillä Naftahan ei ole aksannut kuin ihan muutamia kertoja omaksi ilokseen. Nafta kyllä yllätti, se meni niinkuin vanha tekijä. Oikein sai huomata miten erilaisia nuo pojat on ohjata, Mosse on tosi herkkä ja sitä pitää ohjata lähes täydellisesti kun taas Naftalle riittää että huikkii vähän mihin päin pitää mennä. Kun rata tuli itselle tutuksi eikä tullut möhlittyä niin paljon, meni Mossekin kyllä tosi hienosti. Kokeilin ohjata Hosuliakin ja sekin oli taas aivan erimoinen kuin Nafta ja Mosse. Kaikki koirat tuntui nauttivan agista täysin rinnoin.

Päivän päätteeksi kävimme vielä pienellä yhteislenkillä. Tosi mukava päivä, kiitos kaikille osallistujille!

Seuraavana lauantaina eli 12.4. oli lisää läntsypuuhaa kevätpäivien merkeissä. Kevätpäivät oli meidän osalta ensimmäiset. Aiemmin ei olla osallistuttu pitkän matkan vuoksi. Tänävuonna päivä järjestettiin vähän lähempänä, Kangasalla, joten päätettiin että nyt lähdetään! No Sakkehan joutui sitten töihin mutta onneksi ystäväni Sandra lähti seuraksi. Oli tosi mukava nähdä suuri joukko läntsyjä omistajineen. Sekä Naftan että Mossen kasvattajatkin olivat paikalla ja molempien poikien äidit sekä Mossen siskot ja joukko muita sukulaisia.

Kevätpäivillä palkittiin vuoden läntsyt. Meidän Mosse oli vuoden pentu!
Tosi mukava päivä oli tuokin lauantai. Kiitos vielä järjestäjille ja kokkajille hyvistä ruuista ja herkuista.

Palkitut näyttelykoirat: Vuoden näyttelyländeri Popeda, Vuoden veteraani Totti, Vuoden VSP Ballerina, Totin malja eli Vuoden nuori länderi Cinco ja Vuoden pentu Mosse 

Dieetillä ja eliminaatiodieetillä

Nafta on ollut joulusta saakka laihdutuskuurilla. Missään vaiheessa se ei ole ollut tosi lihava mutta kastraation jälkeen poika alkoi pikkuhiljaa pyöristyä. Muistaakseni Nafta painoi ennen leikkausta n.13,5-14kg. Viimeksi silmäpeilauksissa lukema oli 15kg. No onhan se kilokin jonkin verran tuon kokoisessa koirassa.

Laihdutuskuuri ei alkanut aivan suunnitelmien mukaan. Ensin oli joulu ja pitäähän sitä koirankin saada herkutella. Joulun jälkeen tilattiin petenkoiratarvikkeesta kevyempiä nappuloita, Acana Light and Fit. Ensimmäisen laihdutuspäivän vastaisena yönä Nafta oli murtautunut herkkukaappiin. Se ei ole tehnyt moista koskaan ennen! Heräsin yöllä rapinaan, Nafta makasi keittiön lattialla kaikkien herkkukääreiden seassa maha pullollaan. Se taisi olla jonkinmoinen vastalause tälle laihdutuskuurille.

Sittemmin dieetti on sujunut ihan mukavasti. Nafta tykkää omasta ruustaan ja syö sitä hyvällä halulla. Toki se kyllä syö nykyään ihan mitä vaan hyvällä halulla. Strategisia mittoja ei ole tästä hetkestä nyt antaa, sillä meidän vaaka heittelee lukemillaan vähän turhan paljon. Välillä Nafta näyttää oikein hoikalta ja välillä taas kunnon tankilta. Uskoisin että paino on vähän tippunut.

Mossella aloitettiin neljä viikkoa sitten eliminaatiodieetti. Tai pikemminkin ruoka-aineiden karsinta. Sillä oli kummallista ihottumaa kuonossa, joka kutisi ikävästi. Ihottuma tuli ja meni vähän miten sattuu, välillä kuonossa ei ollut mitään ja välillä se oli ihan ruvella. Vatsa ei myöskään toiminut ihan parhaalla mahdollisella tavalla joten päätettiin että kokeillaan ruoka-aine  kerrallaan mikä sopii ja mikä ei, jos nämä oireet olisivat allergiaperäisiä.

Neljä viikkoa sitten aloitettiin pelkällä kanalla. Vähitellen mukaan on tullut possu, kalkkuna, riisi, hirssi, tattari, porkkana, turska, kurkku ja jäävuorisalaatti. Mossen iho on ollut koko neljä viikkoa tosi hyvässä kunnossa ja masukin on toiminut toivotulla tavalla. Epäilen että nauta, vehnä ja pellava, tai joku näistä saattaisi olla Mosselle sopimatonta. Tein keittiön pöydälle kunnon taulukot, joihin kirjataan kaikki ruuat mitä Mosse saa ja kuinka paljon ja missä kunnossa iho ja maha on. Toivotaan että asia selviää!