sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Barffauskuulumisia

Barffaus on sujunut meillä ihan ok. Ihmettelin pitkään miksi Nafta raapii suutaan. Ajattelin että sen hampaat ovat vain tottumattomat tällaiseen ruokavalioon. Ikenet eivät punoittaneet yhtään. Viimeviikolla Nafta kävi hakemassa kennelyskärokotteen jonka yhteydessä eläinlääkäri totesi Naftalla olevan ientulehdus. Poika sai viikon antsakuurin, josta on syöty nyt noin puolet. Raapiminen on vähentynyt huomattavasti.

Viime viikolla Kennel Rehulta saapui meille ruokalasti. 40kg lihaa ja luita. Uutena meille olivat kalkkunan siivet, jotka olivat kovasti Naftan mieleen. Pääasiassa Nafta on syönyt kaiken mitä sille on tarjottu, mutta välillä se nirsoilee etenkin kun lautasella nököttää sisäelimiä tai kalaa.

Kennel Rehulta tilasimme myös pellavaöljyä, jonka lisäksi Nafta saa kylmäpuristettua rypsiöljyä sekä lohiöljyä. Luontaistuotekaupasta hain sille oluthiivaa.. Siinä on kuulemma runsaasti eri b-vitamiineja, foolihappoa sekä proteiinia ja hivenaineita. Löysin netistä hyvän blogin, jossa kerrotaan selkeästi koiran tarvitsemista vitamiineista ja niiden puutoksista. Tuon sivun perusteella tulimme Saken kanssa yksimielisesti siihen tulokseen, että C-vitamiinia pitäisi Naftan saada enemmän. Etenkin Naftan ienrajassa kulkeva tumma viiva sekä heinän himoitseminen viittaavat C-vitamiinin puutokseen. Marjoja siis syöttämään!

Ruokavalion hyviä vaikutuksia on tullut esiin jo näin lyhyessä ajassa. Naftasta lähtee puolet vähemmän karvaa kuin ennen! Se on aivan uskomatonta! Käytin koko viime viikon mustia housuja jotka imevät itseensä kaiken pölyn ja karvan. Ennen sai niiden housujen kanssa olla kokoajan teippiharja kädessä, jos halusi pitää ne siistinä. Nyt niissä näkyi karva tai kaksi, eli ei juuri mitään! Myös äitini-siivousinto huomasi karvanlähdön vähentyneen Naftan ollessa siellä hoidossa viime viikonlopun.
Karva on muuttunut myös hieman karkeammaksi ja hampaat ovat alkaneet pikkuhiljaa puhdistua. Piereskely on loppunut kuin seinään.

Huonojakin puolia ollaan havaittu, mutta ne ovat suurimmaksi osaksi pienessä pakastimessa, omassa muistissa (kun ei muisteta ottaa ruokaa sulamaan) sekä näissä ihanissa ruokayllätyksissä joita silloin tällöin löytyy sängystä ja sohvatyynyjen alta.
Ientulehdus johtuu todennäköisesti ruokavaliosta, mutta toivottavasti Naftan suu tottuu tällaiseen ruokaan.
Pään ravistelu on tullut kuvioihin n. viikko sitten. Ajattelin ensin että Naftalla on korvatulehdus. Korvat olivat kuitenkin tosi puhtaat, eikä yhtään punaiset tai haisevat. Laitoin varmuuden vuoksi korvanputsausainetta molempiin korviin pari kertaa. Ravistelu jatkui. Sitten keksin, että korvassa saattaa olla pitkiä karvoja jotka kutittaa, ja olihan siellä. Ne nypittiin pois, mutta edelleen poika ravistaa mielestäni enemmän kuin normaalisti. Täytyy nyt tarkkailla tilannetta ja varata sitten aikaa lääkäriin jos vaiva ei mene ohi itsekseen. Luultavasti ruokavaliolla ei ole korviin osaa eikä arpaa.

Tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä, että ruokavalio kannatti vaihtaa raakaan, eli voin suositella muillekkin. Myös hintansa puolesta Naftan kokoiselle raa'alla ruokkiminen kannattaa. Laskettiin Saken kanssa, että päivän nappula-annos maksaa n. 1,2€ ja päivän raaka-annos n.0,9€. Ruoka vain täytyy ostaa suurissa satseissa.






lauantai 8. syyskuuta 2012

Syksy

Olen aina tykännyt syksystä, vaikka joskus onkin vaikeaa myöntää että kesä on ohi. Syksyllä on mukava liikkua luonnossa, ei ole liian kuuma eikä liian kylmä.
Syksyn merkki on omena. Niitä pursuilee ovista ja ikkunoista. Isältäni hain ison sangollisen jo viikko sitten. Työkaverit kuskaavat joka aamu pussikaupalla kahvikämpän pöydälle. Naapurin pihassa oli laatikollinen omenoita ja kyltti jossa luki "saa ottaa, ole hyvä". Eilen hain Naftalle ruokaa ja mitäs muuta siellä kaupassa pakasteiden päällä tönöttikään kuin omenoita. Kohteliaisuuden nimissä otin yhden kun kerran tarjottiin. Itse tein omenoista piirakkaa ja mehua. Pakkasessa odottaa vielä mustikat, vadelmat ja viinimarjat, jotka pitäisi myös mehuksi keittää. Se homma täytyykin tehdä pian, sillä Naftan pakastelaatikot pursuilevat kaikenmaailman lihoista ja luista.




Nafta ja Sisu syksyisessä luonnossa




Raakaahan Nafta on syönyt nyt kuukauden päivät. Edelleen meillä on annosten kanssa opettelemista ja säätämistä, mutta pääsääntöisesti homma on sujunut.
Nafta saa tällä hetkellä 3,5% ruokaa omasta painostaan, eli n.450g, josta n.10% kasvista, 40% lihaa ja 50% luuta. Luun määrä oli aluksi suurempi, mutta vähensin sitä koska kakka oli todella kovaa ja semmoista "luukakkaa".
Sisäelinten kanssa on vielä hakemista, sillä siansisäelinseos ei ainakaan maistunut ollenkaan. Lopulta pienin pötkön niin pieniksi ettei se maista sitä kananjauhelihan seasta. Lohen kanssa sama juttu. Kalkkuna ja kana on suurimmat suosikit, sekä luissa että lihassa. Hevostakin ollaan maisteltu ja se ilmeisesti menetteli. Sika-nauta-j-liha menee muttei ole suurinta suosikkia. Naudan rustoluita Nafta on syönyt, mutta niitä se sitten oksenteli pois, joten niistä pidetään hieman taukoa. Kasviksia olen laittanut vähän miten sattuu ja sen mukaan mitä kaapista on löytynyt. Pääasiassa porkkanaa, kurkkua ja jääsalaattia.
Lisäksi Nafta saa rypsiöljyä ja lohiöljyä. Tai itseasiassa lohiöljystä pidetään taukoa. Olen huomannut että Nafta raapii suutansa usein. Ja se alkoi selvästi ruokavalion muutoksen tienoilla. Välillä se raapii niin että kynnet kolisee hampaisiin. Suussa ei kuitenkaan näy mitään normaalista poikkeavaa. Ikenet eivät punoita eikä huulet, eikä hampaissa tai hampaiden välissä ole mitään. Eläinkaupassa neuvottiin jättämään lohi ja lohiöljy hetkeksi pois kokonaan. Kuulemma joitakin on moinen auttanut. Kokeillaan sitä nyt alkuun ja kysytään eläinlääkäriltä rokotusten yhteydessä lisätietoja.

Muita muutoksia en ole raakaruuan kanssa huomannut ainakaan vielä. En hyviä enkä huonoja. Paitsi hyvänä se että ruoka maistuu ja kakkaa tulee paljon vähemmän.

Tänään meillä on kylässä Sipe. Sakke ja Sipen omistaja lähtivät helsinkiin messuille ja mä jäin poikien kanssa kotiin. Juuri käytiin lenkillä ja palloa pelaamassa. Sipe on todella kiltti, uskoo kaiken mitä sille sanoo. Naftakin esittää Sipen läsnäollessa paljon kiltimpää kuin normaalisti. Nyt ne molemmat makoilee tuossa tietokonepöydän alla ja vähän väliä pökkii mun jalkoja. Pakko tunkea pienimpään rakoon mikä talosta löytyy. Hassut koirat<3




Jätkät lähdössä lenkille