Viiden päivän touhut kuvina

Meillä on takana viisi vilkasta päivää. Nyt kun Naftalla on normaalia enemmän yksinoloa, tuntuu entistäkin tärkeämmältä saada pojan energia kulutettua tehokkaasti. Ollaan tehty monenmoista mukavaa, mutta kamera on jostain syystä pysytellyt visusti kotona. Onneksi kännykkä pelastaa ja tallentaa mukavia hetkiä.

Lauantaina käytiin tekemässä pari hyvää metsälenkkiä normaalin aamulenkin lisäksi. Iltasella metsään lähti kaveriksi mun ystävä Emilia. Emilian kotona asuu kaksi leonberginkoiraa Lyyli ja Lotta. Tytöt eivät tällä kertaa ollut mukana. Lenkin jälkeen käytiin uittamassa Naftaa. Tuntuu että Nafta on kovempi vesipeto kuin viime kesänä. Näillä reissuilla en hoksannut ottaa kuvia.

Sunnuntaina lähdettiin Emilian kanssa taas metsään ja nyt Lotta pääsi mukaan. Lyyli on jo sen verran vanha rouva, että se sai jäädä kotiin huilaamaan.

Nafta ja Lotta tutustui, kun Lotta oli pentu. Lyylin Nafta oli tavannut jo ollessaan itse pentu. Nafta luultavasti luulee olevansa samaa kokoluokkaa tyttöjen kanssa, tai ainakaan kokoero ei ole koskaan Naftaa häirinnyt. Nafta jopa yrittää usein kosiskella Lyylistä itselleen tyttöystävää, vaan eipä ole vielä ainakaan onnistunut.
Kun Lotta oli pentu, oli koirat melko useinkin tekemisissä, mutta vuoteen-puoleentoista ei ole juuri koirat toisiaan nähneet. Sen vuoksi oli nyt korkea aika viedä koirat samalle lenkille.

Nafta ja Lotta 2010, tästä se ystävyys alkoi <3

Lotta kävi pulahtamassa

"Mee ollaan ystävykset, kuin kaksoset, me ollaan kaksin vain.
Vaikka pieni oon mä ja suuri oot sä, ei haittaa se lain"
-Titinalle

Lenkki päättyi sopivasti agilitykentälle, jossa käytiin vielä pikkuisen treenaamassa. Nafta harjoitteli keinua ja keppejä, Lotta muunmuassa ihan oma-aloitteisesti juoksi A-esteen Naftan perässä. Mitä pienet edellä, sitä suuret perässä vai miten se meni..?

Maanantaina oli vuorossa uintireissu Sisun kanssa. Ja Nafta hyppäsi jo toista kertaa tälle kesälle laiturilta veteen! Kauan sitä sai kannustaa mutta lopulta uskalsi.

Nyt onkin sitten mietinnässä miten Nafta saataisiin leikkimään Sisun kanssa vähän nätimmin. Se komentaa Sisua ihan jatkuvasti ja ihan erilailla kuin ketään muita koiria. Ja enemmän kuin ennen! Sisu kyllä näyttää tietävän ettei Nafta ole ihan tosissaan, mutta itsellä meinaa korvat puhkeilla kun meteli on niin käsittämätön. Silloin leikki on hiljaista ja nättiä, kun keppi tai jokin muu mielenkiintoinen on Sisun suussa, Nafta yrittää nätisti voittaa/varastaa sitä itselleen tai juoksee Sisun perässä. Mutta kaikissa muissa tilanteissa leikki on äänekästä kiljumishaukkumista joka raastaa kuuloa. Jos jollakin on vinkkejä, niitä otetaan ilomielin vastaan!

Nafta juonii suunnitelmaa Sisun pään menoksi..

"Ajan sut järveen" sanoo Nafta

"Huh, selvisimpäs tuosta pikkukoirasta, luulee olevansa mua isompi.
Sitäpaitsi se on joki eikä järvi" tuumii Sisu

Tiistaina ohjelmassa oli pyöräilyä, lenkki kaatosateessa ja omaehtoista agilityharjoittelua. En ole vieläkään saanut Naftaa agikurssille. Ja olen vähän alkanut empiä koko asiaa. Mietin mitä se tekee tuolle räyhäämiselle, että se kiihtyy ihan maximiin vieraiden koirien läsnäollessa. Toinen syy on se, etten halua kisata ja täällä päin kursseille otetaan ensisijaisesti kisoihin tähtäävät.

Ilmajoelta löytyi ihan kiva agilitykenttä, jossa ollaan käyty nyt muutaman kerran treenaamassa esteitä. Meillä on ollut tosi hauskaa ja tullaan siellä varmasti jatkossakin käymään. Tykkään siitä, että saadaan harjoitella ihan omaksi iloksemme ja silloin kun meitä huvittaa.

Nafta rakastaa A-estettä ja puomia ja tietää jo että lopussa pitää jarruttaa. Harjoiteltiin tiistaina myös keinua ja keppejä. Kuvittelin että keinu olisi se kaikkein vaikein, mutta ei. Nafta menee keinun oikein mallikkaasti (ainakin amatöörin silmään). Kepit sen sijaan vaativat kyllä paljon harjoittelua, sekä rengashyppyeste. Se oli Naftan mielestä varsin epäilyttävä. Pallon perässä toki mennään vaikka läpi harmaan kiven. 

Sateellakin on mukava lenkkeillä, kun varustus on kunnossa!

Ja tänään keskiviikkona, oli vuorossa pallopelit ja pulahdus kuravedessä! Seinäjoella on tosi nätti sää, aurinko paistaa ja on lämmin. Illalla kun sää viilenee, pääsee Nafta vielä pyöräilemään Saken kanssa!

Toivotaan että ilma pysyy aurinkoisena viikonloppuun sillä luvassa on Provinssirock!!! Nafta pääsee mummolaan hoitoon, ovat kuulemma suunnitelleet reissua lohilammelle? En tiedä missä tai mikä se on, mutta uskon että Nafta viihtyy.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Yökylässä

Viikot vierähtävät hurjaa vauhtia. Tuntuu että vasta oli joulu ja nyt on juhannus jo miltei oven takana.

Meillä on ollut nyt hieman säätämistä, kun päivät menee töissä ja Naftalle pitäisi riittää tarpeeksi aktiviteettia.
Joka toinen viikko menee sujuvasti, kun ollaan aamuvuorossa. Viideltä aamulla aamulenkki, jonka jälkeen Nafta jää mielissään nukkumaan. Töistä tullaan kahden jälkeen, jolloin Nafta vasta heräilee. Sen jälkeen on vielä reippaasti päivää jäljellä touhata vaikka mitä. Joka toinen viikko sen sijaan on iltavuoroa, mikä onkin Naftan kannalta vähän monimutkaisempi. Aamulla herätään ja käydään lenkillä. Ennen töihin lähtöä tehdään toinen lenkki. Kahdesta eteenpäin ollaankin sitten töissä ja päästään vasta illalla yhdentoista tienoilla. Ja se on turhan pitkä aika olla koiran yksin kotona. Ainakin jos näin täytyy toimia säännöllisesti.
Viimeviikolla meillä oli kesän ensimmäinen iltaviikko. Maanantain Nafta oli yksin. Minä pääsin töistä vähän ennen Sakkea, hain koiran kotoa ja painelin kentälle riehumaan ja purkamaan koiran energiaa.

Tiistaina Nafta pääsi Lucan ja Nemon luo yökylään. Aamulla tehtiin lenkki ja pakattiin Naftalle reppuun eväät ja lelu. Naftalla on oma pieni reppu, jota se saa itse kantaa. Nafta oli tosi reippaan näköinen, innoissaan lähdössä kyläilemään.

Nafta oli ollut kylässä tosi kiltti. Ei ollut yhtään kiusannut Nemoa, vaan pojat olivat olleet tosi hyvää pataa, leikkineet ja nukkuneet yhdessä. Tiistaina Nafta oli päässyt myös juoksulenkille hoitoisännän kaverin kanssa. Vähän mua ihmetytti, että poika oli suostunut vieraan miehen matkaan, mutta kuulemma se oli ihan tyytyväisenä lenkille lähtenyt. Hyvää harjoitusta meidän Naftalle.

Nafta, Luca ja Nemo

Alla olevassa kuvassa Naftan mairea ilme johtunee kyläpaikan piha-aitauksesta, jollaista meillä ei kotona ole. Olisihan se mukavaa kun voisi pitää Naftaa ulkona aitauksessa välillä, mutta taloyhtiön säännöt kieltävät KOIRA-aitaukset.. En tiedä olisiko sitten kissa- tai lammasaitaus sallittu.

Illalla Nafta oli etsinyt kyläpaikasta kotoisimman nurkan nukkamapaikakseen. Ja mikäs muu olisi yhtä kotoisaa kuin kasa pyykkiä..

Keskiviikkona hain koiran kotiin illalla. Poika oli melkoisen väsynyt. Torstaina ja perjantaina ei Naftan sitten tarvinnutkaan viettää päiviään yksikseen, sillä Saken työvuorot muuttuivat meille sopivammiksi.

Ensiviikolla jälleen aamuvuoro ja seuraavaa iltaviikkoa mietitään sitten lähempänä. Ja onneksi meillä on täällä paljon hoitopaikkoja, jotka ottavat Naftan avosylin vastaan, jos päivistä näyttää venyvän liian pitkiä.

Välineellistä koirankouluttamista

Naftalle ostettiin pentuna flexi, mutta sitä ei ole koskaan käytetty. Koirakirjoissa vakuutettiin että koira ei opi koskaan kävelemään vetämättä koska flexi itsessään vetää koiraa kokoajan hieman.
Me kuitenkin muutama viikko sitten päätettiin kokeilla flexiä ja uskomatonta mutta totta, Nafta ei vedä enää ollenkaan. Yleensä talutin on lukittuna sopivalle pituudelle mutta välillä se saa olla vapaalla. Koira ei vedä, ei yhtään, vaikka talutin olisi lyhimmällä mahdollisella säädöllä!
Mutta miten tämä on mahdollista?
Vastaus lienee flexin äänissä. (Ja viisaassa koirassa.) Kun talutin on lukittuna ja koira vetää sen tiukalle, kuuluu flexistä pieni naksaus. Naftan mielestä ääni on jotenkin ärsyttävä ja se koittaa välttää sitä, eli lopettaa vetämisen.
En tiedä kuuluuko kaikista flexeistä tuo ääni mutta meidän omasta ainakin. Toinen ääni mitä Nafta välttelee, on se "krrrrkrrrrkrrr", joka kuuluu kun talutin on "vapaalla" ja minä painan peukalolla jarrunappulaa, mutta jarru ei lukkiudu kunnolla. Se ääni on oikein hyvä, jos Nafta  unohtaa korvansa, tai suunnittelee jotain hävyttömiä vastaan kävelevän koiran varalle.

Tästä päästäänkin ohitusasioihin jotka ovat sujuneet ihan mielettömän hyvin!
Naftalle riittää nyt pääsääntöisesti "Ei" kun vastaan tulee koira. Se laskee korvansa taakse ja jatkaa matkaa katsomatta toiseen koiraan. Silloin kehutaan ja annetaan nameja. Joitakin kertoja kun "ei" ei ole auttanut, olen päästänyt flexistä sen äänen ja sanonut "ei". Kun se tehoaa --> kehuja ja nameja. Ja parin viikon aikana bliv-purkkia ollaan käytetty n.3-4 kertaa, kaikki heti ensimmäisellä viikolla, pari kertaa lenkillä ja kerran autossa. Se on Naftan mielestä niin ihnottavaa, että ymmärtää nyt tosissaan mitä "EI" tarkoittaa. Eikä sen tarvitse miettiä olenko tosissani. Kyllä olen.

Viime viikolla käväistiin kavereiden kanssa helsingissä katsomassa Koirakuiskaajaa. Show oli ihan huippuhyvä! Saatiin nauraa ihan vedet silmissä miehen jutuille, vaikka kaikki olikin ihan täysin asiaa. Cesar Millan oli todella sympaattinen ja helposti ymmärrettävä. En ymmärrä miksi sitä vastustetaan niin paljon. Mielestäni järjenkäyttö on sallittua ja jos jokin Millanin metodeistä ei miellytä, ei niitä tarvitse käyttää.
Olen itse saanut Koirakuiskaaja-sarjasta ja -kirjoista paljon vinkkejä ja silti meillä ei käytetä sähköpantaa tai piikkipantaa. Millanin metodit eivät keskity erilaisten välineiden ympärille, vaan ihmisen, ja ihmisen ja luonnon välisen ymmärryksen ympärille. Mielestäni ne jotka perustavat mielipiteensä muutamaan youtube-videoon, kritisoivat miestä turhaan. Kyllähän sellainen namikoulutus kuullostaa inhimilliselle ihmiselle mukavalta ja miellyttävältä, mutta ainakaan meidän ongelmia ei herkuilla korjattu. Sen sijaan lukuisat temput on nameilla opetettu. Koirat ovat erilaisia ja niin myös ihmiset. Toinen sopii toiselle, toinen taas ei..

Olisin ottanut seminaarista kuvia, kun Cesarillakin oli niin hieno Suomi-paita päällä, mutta heti tuli järjestyksenvalvoja kieltämään. Ei saanut kuvata. Olisin niin halunnut kuvan Cesarista ja hänen hohtavan valkoisesta pepsodent-hymystä!